Hirnyrkkien valmistaminen

Kuudennessa kirjassa erääksi keskeisimmäksi asiaksi nousivat Voldemortin hirnyrkit. Voldemortin tiedetään ihannoivan lukua seitsemän, joka on voimakkain taikanumero. Kuhnusarvion ja Voldemortin välisen keskustelun (PP, s. 535-536) pohjalta voimme olettaa, että Voldemort päätyi jakamaan sielunsa seitsemään eri osaan, joista yksi on hänellä itsellään. Hirnyrkkiratkaisuun Voldemort luultavasti päätyi juuri sen riippumattomuuden takia: hirnyrkkien avulla hän ei ollut riippuvainen mistään hänen oman valtansa ulkopuolisesta asiasta. Jos hän olisi käyttänyt kuolemattomuutensa takeena esimerkiksi viisasten kiveä, olisi hän ollut riippuvainen elämän eliksiiristä. Voldemort kuitenkin vihaa kaikenlaista riippuvuutta pitäen sitä heikkoutena ja suosii itsenäisyyttä. Päätyessään hirnyrkkeihin hän oletti pelaavansa varman päälle.

Voldemortin hirnyrkit ovat laaja ja monimutkainen kokonaisuus, jonka ulottuvuuksista meille esiteltiin kuudennessa kirjassa todennäköisesti vasta osa. Seuraavat seikat saimme kuitenkin tietoomme niiden valmistamisesta:

• Hirnyrkkien luominen on äärimmäisen pimeää taikuutta, sillä niiden valmistaminen vaatii murhan. Tappaminen repii sielun hajalle, mitä vahinkoa hirnyrkin tekijä käyttää hyödykseen. ("Pahanteolla - äärimmäisellä pahanteolla. Murhaamalla. Tappaminen repii sielun. Velho, joka aikoo tehdä hirnyrkin, käyttää tätä vahinkoa edukseen --", PP s. 535)
• Kun sielu on revitty, velho koteloi repeytyneen osan taialla, jota kirjassa ei tarkemmin esitelty. ("-- hän koteloi repeytyneen osan --", "Siihen on taikansa, älä kysy minulta, minä en tiedä!", PP s. 535)
• Hirnyrkkien luominen on prosessi, eli se sisältää useita vaiheita. (Alkuperäiskielinen versio: "He seems to have reserved the process of making Horcruxes for particularly significant deaths", HBP s. 473, Kapari on suomentanut kyseisen kohdan epätarkasti jättäen mainitsematta prosessin: "Hän näyttää säästäneen hirnyrkkien luomisen erityisen merkityksellisiin kuolemiin" PP s. 544)

Tähän sitten loppuvatkin tiedossamme olevat varmat yksityiskohdat. Täydentääksemme tietoaukkoja joudumme päättelemään ja teorioimaan. Kenties tärkein huomiota vaativa asia on kysymys siitä, täytyykö hirnyrkki luoda heti murhan yhteydessä vai voiko sen valmistaa vielä pidemmänkin ajan kuluttua tappamisesta. Tästä on kaksi vahvasti eroavaa mielipidettä. Osa faneista katsoo, että hirnyrkki on luotava heti tappamisen yhteydessä vedoten siihen, ettei repeytynytttä sielun palaa pysty säilyttämään. Tämä teoria ei kuitenkaan huomioi sitä, että sielu on hyvin abstrakti asia. Ilman hirnyrkin luomiseen tarvittavaa loitsua velho ei nimittäin konkreettisesti hajota sielua siten, että repeytynyt sielunpalanen irtaantuisi. Murha vain repii ihmisen henkisesti hajalle niin, että sielun jakaminen hirnyrkin luomista varten on mahdollista.

Huomiota on saanut myös teoria, jonka mukaan hirnyrkin valmistamiseen tarvittava loitsu sisältäisi kolme vaihetta: merkkaamisen, murhan ja kiinnityksen. Ensimmäiseksi Voldemort merkitsisi henkilön, jonka surmasta hän aikoo tehdä hirnyrkin. Sitten hän murhaa tämän, ja lopuksi sinetöi revenneen sielunpalan konkreettiseen hirnyrkkiinsä. Merkitseminen tapahtuisi mahdollisesti sanattomasti vain osoittamalla taikasauvalla surmattavaa kohti, jolloin mitään näkyvää merkkiä tästä toimenpiteestä ei jäisi. Tappamisen jälkeen hirnyrkkiä ei tarvitsisi tehdä heti, sillä repeytynyt sielun osa ei häviä mihinkään, vaan se on merkitty sidottavaksi hirnyrkkiin. Näin ollen hirnyrkin voisi tehdä jopa pidemmänkin ajan kuluttua.

Hirnyrkkien tuhoaminen

Kuudennessa kirjassa Dumbledore selittää selkeästi, että kaikki Voldemortin hirnyrkit on tuhottava, ennen kuin itse Voldemort on mahdollista kukistaa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Harryn on tuhottava loput esineet tai asiat, joihin Voldemortin sielunpalaset on sidottu. Varsinaisen hirnyrkin tuhoutuessa sielunpala joko tuhoutuu tai vapautuu - se, kumpi näistä kahdesta vaihtoehdosta todellisuudessa tapahtuu, ei ole oleellista itse hirnyrkin tuhoamisen kannalta, sillä joka tapauksessa kyseinen sielun osa on poissa kuvioista, jolloin Voldemort on asteen verran lähempänä kuolevaisuutta.

Kysymykseen, mitä hirnyrkin sisään vangitulle sielunpalaselle tapahtuu hirnyrkin tuhoutuessa, on esitetty vastaukseksi esimerkiksi, että kyseinen palanen siirtyisi lopulliseen lepoonsa Salaperäisyyksien osaston verhon taakse. Tätä käsitystä tukee se, että Rowling noudattaa kristillisiä arvoja, ja kristinusko painottaa vahvasti, että sielu ei häviä. On siis varsin epätodennäköistä, että Rowlingkaan pistäisi kirjoissaan sieluja tuhoutumaan.

Itse hirnyrkin tuhoaminen on luultavasti Harrylle hyvinkin helppoa, ellei tuhoamiseen kuulu jotakin sellaista, mitä Rowling ei paljastanut kuudennessa kirjassa. Joka tapauksessa suurimmaksi ongelmaksi muodostuu hirnyrkkiesineiden löytäminen sekä Voldemortin niille laatimien suojausten purkaminen. Kuten kuudennessa kirjassa huomasimme, Voldemortin suojaukset ovat äärimmäisen vaarallisia ja hankalasti murrettavia. Kolkon sormuksen suojauksia poistaessaan Dumbledoren käsi tuhoutui lähes käyttökelvottomaksi, ja hän olisikin kuollut ilman Kalkaroksen taitoja. Luolassa medaljonkia tavoitellessaan sekä Harry että Dumbledore olivat saada surmansa - jos Dumbledore olisi ollut matkassa yksin, olisi kyseinen reissu luultavasti koitunut hänen kohtalokseen.

Fanien keskuudessa on myös pohdiskeltu mahdollisuutta siihen, että Harryn suurin voima - rakkaus - olisi tärkeässä asemassa hirnyrkkien tuhoamisessa. Rohkeimmat ovatkin väittäneet, että rakkaus toimisi synkimmän pahuuden eli murhaamisen vastavoimana (saihan juuri rakkaus Avada kedavrankin kimpoamaan Harrysta, ja Dumbledore on toistuvasti painottanut rakkauden tärkeyttä). Liekehtivässä pikarissa Harryn kertoessa Dumbledorelle, kuinka Voldemort käytti Harryn verta, Dumbledoren silmissä välähtää voitonriemuinen katse. Tämän katseen on ajateltu merkitsevän, että Dumbledore tajusi tuolloin, että kun Harryssa ja Voldemortissa virtaa samaa verta ja veressä Lilyn rakkauden antama suoja, Harryn on helpompi päästä käsiksi Voldemortin hirnyrkkeihin: joko niiden suojausten läpi, tai niin että hirnyrkissä oleva sielu jotenkin tunnistaa Voldemortin voimat Harryssa. Tämä myös samalla selittäisi, miksi Dumbledorelle kävi niin huonosti tämän tuhotessa Kolkon sormusta - hänellä ei ole samanlaista yhteyttä Voldemortiin kuin Harrylla on.

Myös hirnyrkkien löytämiseen olisi ainakin olemassa helppo ratkaisu: Iseeviot-peili. Jos Harryn hartain toive olisi saada tietää, missä Voldemortin hirnyrkit sijaitsevat, peilin kautta hänen olisi mahdollista paikantaa ne. Kysymys kuuluukin, onko kyseinen ratkaisu aivan liian helppo Rowlingille.

Tiedetyt hirnyrkit

Tom Valedron päiväkirja

Päiväkirja sekä tehtiin että tuhottiin Voldemortin hirnyrkeistä ensimmäisenä. Tavallinen, jästikaupasta ostettu päiväkirja sisälsi palan 16-vuotiaan Voldemortin sielua. Tähän asti päiväkirja on myös ainoa hirnyrkki, jonka tuhoutumista olemme saaneet suoraan todistaa (Dumbledorehan vain kertoo tuhonneensa sormus-hirnyrkin).

Päiväkirja on siitä erikoinen hirnyrkki, että sillä oli sielun säilyttämisen lisäksi toinenkin tarkoitus. Voldemort ei pyrkinyt kätkemään päiväkirjaa vaan päinvastoin halusi sen tulevan löydetyksi, jotta sen sisältämä sielu voisi ottaa jonkun valtaansa ja avata Salaisuuksien kammion uudelleen. Voldemort on saattanut myös suunnitella päiväkirjan käyttöä apuna Tylypahkan valtaamisessa.

Odottaessaan sopivaa hetkeä avata kammio uudelleen Voldemort uskoi päiväkirjan Lucius Malfoyn huostaan, mutta ei kertonut tälle sen olevan hirnyrkki - mikä myöhemmin johti siihen, että Lucius herransa kadottua toimitti kirjan Ginny Weasleyn haltuun tarkoituksenaan edistää omia päämääriään. Kuten kaikki Salaisuuksien kammion lukeneet tietävät, Malfoyn suunnitelma epäonnistui ja Harry tuhosi päiväkirjan ja samalla sen sisältämän sielun iskemällä basiliskin hampaan siitä läpi.

Lomen Kolkon sormus

Voldemortin äidinpuoleisen isoisän raskas kultasormus, johon on kaiverrettu Peverellien vaakuna, on järjestyksessä toinen Voldemortin hirnyrkeistä. Voldemort varasti sormuksen enoltaan Morfinilta samana yönä, jona tappoi isänsä Tom Valedron ja tämän vanhemmat Pikkuhirttivaarassa. Nuori Voldemort käytti sormusta, kunnes teki siitä hirnyrkin ja piilotti sen Kolkon talon raunioihin, mistä Dumbledore vuosikymmeniä myöhemmin sen löysi. Emme tiedä, millaisia suojaloitsuja sormuksen suojana tarkalleen ottaen oli, mutta Dumbledore puhuu taioin kätkemisestä, ja hänen mustunut kätensä todistaa sormusta suojanneiden taikojen tehosta tai ainakin hirnyrkin tuhoamisen vaikeudesta yleensä. Itse sormukseen näkyväksi merkiksi hirnyrkkiloitsun tuhoutumisesta jäi vain halkeama kiveen.

Kolkon sormus paitsi tehtiin hirnyrkiksi toisena, myös tuhoutui toisena päiväkirjan jälkeen. Kun lisäksi vaikuttaa siltä, että kolmantena ja neljäntenä tehdyt hirnyrkit ovat ne, joiden perään Harry seuraavaksi lähtee, alkaa hirnyrkkien tekojärjestys vaikuttaa merkitykselliseltä. Kenties hirnyrkit voi tuhota vain siinä järjestyksessä kuin ne on luotukin? Tiedämmehän jo, että viimeisenä Voldemortin tappamista yrittävän on käytävä hänen ruumiissaan yhä asuvan sielunpalan, tavallaan siis viimeisen "hirnyrkin" kimppuun.

Luihuisen medaljonki

Dumbledore selittää Voldemortin tuntevan suurta vetoa Tylypahkan historiaan liittyviin esineisiin, koulun perustajille kuuluneisiin tavaroihin ja aivan erityisesti tietenkin Voldemortin oman esi-isän, Salazar Luihuisen tavaroihin. Käy järkeen, että yksi Voldemortin hirnyrkeistä on Luihuiselle kuulunut raskas, kultainen medaljonki. Medaljongin vaiheista tiedetään myös poikkeuksellisen paljon, ja sen kohtaloa onkin mietitty fanipiireissä enemmän kuin minkään muun hirnyrkin.

Luihuisen symbolilla, käärmemäisellä L:llä, koristettu medaljonki kulki Luihuisen perillisten suvussa lähes tuhat vuotta, ennen kuin Voldemortin äiti Merope raskaana ollessaan myi sen Borginille & Burgesille pientä korvausta vastaan. Borginilta & Burgesilta medaljongin osti vanha, rikas noita Hepzibah Smith, joka halusi sen kokoelmiaan täydentämään. Pariakymmentä vuotta myöhemmin Hepzibah teki virheen näyttäessään kokoelmansa helmet, medaljongin ja Hepzibahin hallussa myös olevan Puuskupuhin kupin, nuorelle Voldemortille. Voldemort tappoi Hepzibahin, lavasti tämän kotitontun syylliseksi ja katosi medaljonki ja kuppi mukanaan.

Tehtyään esineistä hirnyrkkejä Voldemort piilotti ne ja suojasi taioin. Voldemort näyttää valitsevan paitsi itse esineet myös niiden piilopaikat sen perusteella, onko niillä hänelle jonkinlaista henkilökohtaista arvoa; medaljonki oli kätketty rantaluolaan, jossa Voldemort lapsena oli kerran kiusannut kahta orpokodin lasta.

Varmasti medaljongin tiedetään olleen viimeksi salaperäisen R.A.M.:n hallussa, joka vei sen kätköpaikastaan rantaluolasta ja korvasi väärennöksellä. Jättämässään viestissä R.A.M. sanoo aikovansa tuhota hirnyrkin pikimmiten, mutta emme tiedä, onnistuiko hän tässä aikeessaan. Luihuisen medaljonki voi siis edelleen olla hirnyrkki, tai se voi olla tuhottu.

Medaljongin nykyistä olinpaikkaa miettiessään monet fanit ovat selanneet Feeniksin killan sivulle 147, jossa Harry ja muut löytävät Kalmanhanaukio 12:sta siivotessaan muun muassa "raskaan, kultaisen medaljongin, jota kukaan ei saanut auki". Rowling on haastattelussa sanonut tarkkaavaisten lukijoiden voivan löytää aiemmista kirjoista "ainakin yhden hirnyrkin".

Jos R.A.M. tarkoittaisi Regulus A. (todennäköisesti Alphard tai Arcturus) Mustaa, kuten itse uskomme, olisi Kalmanhanaukio peräti mahdollinen piilopaikka medaljongille. Kalmanhanaukiolta medaljonki on voinut jälkeen päätyä esimerkiksi Siriuksen tavaroita kähveltäneen Mundungus Fletcherin tai Oljon haltuun tai roskiin, tai Mundungus on voinut myydä sen edelleen.

Puuskupuhin kuppi

Kultaisen, mäyrän kuvalla koristetun kupin viimeinen omistaja oli Helga Puuskupuhille kaukaista sukua ollut noita Hepzibah Smith, jonka Voldemort tappoi saadakseen kupin haltuunsa. Mielestämme on myös todennäköistä, että Voldemort käytti Hepzibahin, Puuskupuhin kaukaisen perillisen, kuolemaa hirnyrkin luomiseen kupista.

Sen jälkeen, kun Puuskupuhin kupista tuli hirnyrkki, sen vaiheet ovat hämärän peitossa. Päätellen siitä, että Lomen Kolkon sormus oli piilotettu Kolkon talon raunioihin, ei kuitenkaan olisi mahdotonta, että Puuskupuhin kuppi löytyisi Hepzibah Smithin talosta tai sen läheltä. Mielenkiintoista on myös huomata, että yhdellä Harryn koulutovereista, puuskupuh Zacharias Smithillä on sama sukunimi kuin Hepzibahilla, ja hän saattaa olla yksi Hepzibahin eloonjääneistä sukulaisista.

Toinen mielenkiintoinen teoria Puuskupuhin kupin piilopaikasta liittyy Rowlingin antamaan kommenttiin, että neljä tupaa edustavat samalla neljää elementtiä: Rohkelikko tulta, Korpinkynsi ilmaa, Puuskupuh maata ja Luihuinen vettä. Puoliverisessä prinssissä näimme, että Luihuisen medaljonki todella oli piilotettu hyvin "vetiseen" paikkaan - rantaluolaan, maanalaisen järven keskelle, juotavaksi tarkoitetun nesteen alle. Ehkä muidenkin perustajien esineiden kätköpaikat liittyvät näiden omiin elementteihin. Tämän teorian mukaan Puuskupuhin kuppia kannattaisi etsiä maahan liittyvistä paikoista, esimerkiksi maan alta tai luolista. Jotkut ovat myös veikanneet, että Pikkuhirttivaaran hautausmaa tai Valedron talo olisivat todennäköisiä kätköpaikkoja.

Mahdolliset hirnyrkit

Mikäli Voldemort todella jakoi sielunsa seitsemään osaan, hirnyrkkejä tulisi olla yhteensä kuusi. Neljän yllämainitun lisäksi jossakin olisi siis vielä kaksi hirnyrkkiä - jos Voldemort koskaan sai niin monta tehtyä. Dumbledore sanoo uskovansa, että yönä, jona Voldemort hyökkäsi Pottereiden kimppuun, häneltä vielä puuttui yksi hirnyrkki. Häneltä voi puuttua se yhä, ellei hän ole ruumiiseensa paluun jälkeen tehnyt lisää hirnyrkkejä.

Toisaalta on mahdollista, että Voldemort on päiväkirjan (ja sormuksen) tuhosta kuultuaan ryhtynyt toimiin sen korvaamiseksi, toisin sanoen siis luonut sen tilalle uuden hirnyrkin. Seitsemän oli Tomin valitsema "voimakas luku", mutta mikään tähän asti näkemämme ei suoranaisesti viittaa siihen, etteikö sielua voisi pirstoa vielä sitäkin useampaan osaan. Loppujen lopuksi meidän on siis vaikea sanoa, montako hirnyrkkiä vielä on jäljellä.

Nagini

Dumbledore epäilee Naginia Voldemortin hirnyrkiksi perusteluinaan muun muassa että Voldemort näyttää olevan lemmikkikäärmeeseensä kovin kiintynyt, ja hänellä on siihen epätavallisen paljon valtaa jopa kärmessuuksi. Käärme myös täyttää Voldemortin kaipuun arvokkaiden ja merkittävien esineiden käyttämiseen hirnyrkkeinä, sillä käärme eläimenä muistuttaa Voldemortin sukulaisuudesta Salazar Luihuiseen.

Nagini hirnyrkkinä -teoriaa vastaan puolestaan puhuu se, että Nagini ilmeisesti on kuolevainen, tavallinen käärme. Lisäksi, kuten Dumbledore sanoo, on riskialtista laittaa pala sieluaan johonkin, joka osaa ajatella ja liikkua itsekseen. Voldemort näyttää myös pyrkineen kätkemään hirnyrkkinsä pois välittömästä läheisyydestään, hänhän lakkasi käyttämästä Lomen Kolkon sormustakin tehtyään siitä hirnyrkin. Tuntuisi oudolta, jos hän pitäisi Nagininkaan enää lähellään tehtyään siitä hirnyrkin.

Tom Valedron palkinto

Koulun perustajien esineiden lisäksi Voldemort näyttää hyväksyvän hirnyrkeikseen esineitä, joilla on hänelle henkilökohtaista arvoa. Päiväkirja, joka todisti hänet Luihuisen perilliseksi, oli sellainen. Palkinto, jonka Tom Valedro sai "koulun hyväksi tehdyistä palveluksista", on voitonmerkki sanan varsinaisessa merkityksessä, ja sellaisena se saattaisi hyvinkin kelvata Voldemortille hirnyrkiksi. Jos hirnyrkki voidaan tehdä pidemmän ajan kuluessa sielun silpomiseen tarvittavan murhan jälkeen, Voldemortilla on voinut olla tilaisuus tehdä palkinnosta hirnyrkki ja käyttää siihen esimerkiksi isänsä tai tämän isovanhempien murhia. (Näitä murhia on tosin epäilty käytetyn myös päiväkirjan loihtimisessa.)

Palkintolaatan kohdalla joudutaan kuitenkin epäilemään, onko se sittenkään tarpeeksi vaikuttava taikaesine tyydyttämään Voldemortin tarpeen arvokkaille, taikavoimaisille hirnyrkeille. Toinen ongelma palkinnossa on, että se on Tylypahkan palkintohuoneessa varsin näkyvällä paikalla, ja Dumbledoren olisi luullut huomanneen, jos siinä olisi pala Voldemortin sielua.

Rohkelikon ja/tai Korpinkynnen esineet

Saatuaan Luihuisen medaljongin ja Puuskupuhin kupin haltuunsa Voldemort alkoi jäljittää kahden muun perustajan esineistöä tarkoituksenaan koota hirnyrkeikseen jotakin näiltäkin. Dumbledore uskoo, ettei Voldemortin loppujen lopuksikaan onnistunut saada käsiinsä mitään Rohkelikon omistamaa, ja tähän mennessä kirjasarjassa näkemämme Rohkelikon esineet - miekka ja Lajitteluhattu - vaikuttavat molemmat todella olevan turvassa Tylypahkan rehtorin kansliassa. Huhut Lajitteluhatusta hirnyrkkinä on Rowling kotisivullaan suoraan kumonnutkin.

Muutenkin olisi epätodennäköistä, että Voldemort olisi päässyt sen paremmin hattuun kuin miekkaankaan missään vaiheessa käsiksi tai että Dumbledore ei olisi huomannut, jos ne olisi loihdittu pimeällä taikuudella. Sama pätee myös lähes kaikkiin muihin Tylypahkassa sijaitseviin esineisiin, joita fanit ovat ehdottaneet hirnyrkeiksi, esimerkiksi Iseeviot-peiliin, jonka ulkonäössä on nähty viittauksia Korpinkynteen. Alkukielisessä Viisasten kivessä (s. 152) peilin jalkoja kuvaillaan sanalla "clawed" eli suomeksi suunnilleen "kynnellinen". Vastaavasti Ravenclaw on Korpinkynsi. (Viisasten kiven suomennoksessa, s. 226, peilin jalkojen kuvaus on käännetty vapaasti ja niitä kuvaillaan "käpälän näköisiksi".)

On kuitenkin hyvin mahdollista, että joitakin perustajien esineitä olisi kulkeutunut koulun ulkopuolelle, esimerkiksi näiden perillisten hallussa. Rohkelikon mahdollisia perillisiä tai ainakin hänen sukunsa vanhoja alueita etsittäessä kääntäisin itse katseeni paikkaan, jossa Harryn vanhemmat kuolivat; kylän nimi kun sattuu olemaan Godricin notko. Rowling on myös heittänyt haastatteluissa tästä nimestä kommentin, joka vihjaa, ettei nimi ole sattumaa vaan todella viittaa yhteen Tylypahkan perustajista. Kuudennen kirjan lopussa Harry on jo päättänyt lähteä vierailemaan vanhempiensa haudoilla - ehkä hän löytää kylästä muutakin mielenkiintoista.

Korpinkynnen esineiden suhteen meidän on turvauduttava vielä enemmän arvailuun. Yleisimmät faniteoriat liittyvät Korpinkynnen sauvaan, opaalikaulakoruun ja tiaraan. Sauva on yksi tarot-korttien merkeistä ja sen sanotaan vastaavan pakassa tuvista parhaiten Korpinkynttä. Koska Rowling käytti Puoliverisessä prinssissä luvun Salaman iskemä torni otsikkona tarotkortin nimeä, hän oletettavasti on ainakin jossain määrin tutustunut tarot-järjestelmään. Korpinkynnen sauva hirnyrkkinä voisi myös liittyä Ollivandersin katoamiseen, joka sekin mainitaan Puoliverisessä prinssissä. Jos sauva todella on olemassa ja hirnyrkki, se voi hyvin olla Ollivandersin hallussa.

Opaalikaulakoru, joka vahingoitti Katie Belliä, puolestaan oli aiemmin myynnissä Borgin & Burgesilla. Tiedämme Voldemortin nuorena työskennelleen siellä, joten hänellä olisi ollut tilaisuus loihtia kaulakoru. Borgin hinnoitteli korun kalliiksi, kun Hermione kysyi siitä, ja tiedämme, että perustajien omistuksessa olleiden esineiden hinta olisi korkea. Myös kaulakorun vahva kirous voisi olla merkki jostakin poikkeuksellisesta. Toisaalta tuntuu oudolta, että Voldemort olisi jättänyt hirnyrkkinsä kauppaan näytille ja myyntiin.

Kolmas veikkaus Korpinkynnen esineeksi on Tylypahkan tarvehuoneessa sijaitseva mustunut tiara, jonka Harry jätti merkiksi Puoliverisen prinssin liemikirjan kätköpaikasta. Tiaran mustunut pinta voisi kertoa sekä esineen korkeasta iästä että siihen asetuista lumouksista, ja kauniiksi kuvaillun Rowena Korpinkynnen voi hyvin kuvitella joskus pitäneen tiaraa. Voldemort olisi kenties voinut loihtia tiaran käydessään hakemassa Pimeyden voimilta suojautumisen opettajan paikkaa. Lisäksi, vaikka tiara sijaitsee Tylypahkassa, se on paikassa, jossa Dumbledore ei välttämättä ole päässyt sitä tutkimaan, ja näin hän voisi olla jäänyt tietämättömäksi sen hirnyrkkivoimista. Dumbledore sanoo myös, että Voldemort kouluaikanaan selvitti epätavallisen monta linnan salaisuuksista, ehkä tämä siis myös tiesi tarvehuoneesta. Tylypahka (ja erityisesti Salaisuuksien kammio) vaikuttavat muutenkin paikoilta, jonne Voldemort luultavasti olisi mielellään hirnyrkkinsä kätkenyt, jos hän vain on saanut siihen joskus tilaisuuden.

Harry / Harryn arpi

Kuudennen kirjan loppupuolella Dumbledore kertoo Harrylle, että Voldemort säästi hirnyrkkien luomisen erityisen merkityksellisiin kuolemiin, joihin Harryn murha olisi Dumbledoren mielestä ehdottomasti kuulunut. Dumbledore vielä painottaa olevansa varma, että Voldemort oli suunnitellut tekevänsä viimeisen hirnyrkkinsä Harryn kuoltua. Kuitenkin tiedämme, ettei Voldemort onnistunut murhaamaan Harrya: ikivanha taika suojasi Harrya hänen äitinsä kuoltua vapaaehtoisesti suojellakseen poikaansa.

Dumbledore siis mainitsee, että Voldemort yritti luoda Harryn murhan pohjalta kuudennen hirnyrkkinsä. Tässä yhteydessä täytyy tosin muistaa, että kyseessä on vain Dumbledoren oma, hänen mielestään oikea käsitys tapahtuneesta. Tämän perusteella fanien keskuudessa onkin kehittynyt perustellusti teoria siitä, että Harry olisi tuo viimeinen hirnyrkki. Kyseistä teoriaa vastaan on monia puoltavia ja vastustavia perusteita:

• Harryn elinaika on rajallinen, joten Harryn kuollessa myös Voldemortin hirnyrkki tuhoutuisi. Ei liene kovinkaan tarkoituksenmukaisena luoda itsestään tuhoutuvia hirnyrkkejä; tosin mikäli Naginikin on hirnyrkki, se saattaa tukea tätä teoriaa. Toisaalta jos Voldemort on tehnyt Naginista hirnyrkin, on hän kyseisessä tilanteessa ollut pakotetumpi toimimaan näin.
• Voldemortin sielunpalanen olisi voinut mennä Harryyn vahingossa tappokirouksen epäonnistuessa. Koska Harry on ainoa ihminen taikuuden historiassa, joka on selvinnyt Avada kedavrasta, ei epäonnistuneen tappokirouksen seurauksia tunneta tarkasti.
• Potterien asunto raunioitui Voldemortin vierailun aikana. Lienee epätodennäköistä, että pelkkä Avada kedavra aiheuttaisi näin suurta tuhoa, joskin täytyy taas muistaa, ettei epäonnistuneen tappokirouksen seurauksia tunneta. On myös mahdollista, että talon tuhoutuminen johtui hirnyrkin luomisesta.
• Voldemort yrittää toistuvasti tappaa Harryn, mikä ei ole kovin järkevää, jos Harry sisältää hirnyrkin. Toisaalta Voldemort voi olla valmis uhraamaan jopa palasen itseään, jos onnistuu siten tappamaan Harryn, joka on ennustuksen mukaan ainoa henkilö, joka kykenee tuhoamaan Voldemortin.
• Viisasten kivessä Voldemort tarjoaa Harrylle mahdollisuutta liittyä häneen. Vaikka emme tiedä tarjouksen vilpittömyydestä, vaikuttaa siltä, että Voldemort olisi ollut valmis säästämään Harryn hengen vastineeksi tämän avusta. Myös Puoliverisessä prinssissä kuolonsyöjät ovat saaneet ohjeet olla tappamatta Harrya, joskin taustalla voi olla vain Voldemortin jo Liekehtivässä pikarissa ilmaisema halu tappaa itse Harry.
• Voldemort pelkää eniten omaa kuolemaansa. Harryn - ja samalla hirnyrkin tuhoaminen - veisi hänet lähemmäksi kuolevaisuutta ja siten kuolemaa. Ristiriitaista.
• Voldemort oli juuri kuolemanpelkonsa takia (paljastunut ennustus) aikonut käyttää Harryn murhaa tehdäkseen hirnyrkin. Hänen tarkoituksenaan ei ollut tehdä Harrysta hirnyrkkiä.
• Harryn riivaaminen ja hänessä oleminen tuottavat Voldemortille suunnatonta tuskaa Harryn suunnattoman rakkauden takia. Voisiko hänen hirnyrkkinsä siis selvitä näin rakastavan ihmisen sisällä?
• Jos Harryn mahdollisuutta olla Voldemortin hirnyrkki katsotaan aiemmin esitellyn teorian (hirnyrkin valmistaminen pitää sisällään merkitsemisen, surmaamisen ja kiinnityksen) valossa, on hyvinkin mahdollista, että Harry tai ainakin hänen arpensa olisi hirnyrkki. Kun Voldemortin tappokirous kimposi Harrysta, hirnyrkin valmistusloitsuun kuuluva merkki Harryssa ei siirtynyt hirnyrkkiin, vaan valmistusprosessi jäi kesken. Epäonnistunut loitsu ilmeni Harryn otsan salamanmuotoisena arpena. Harrysta tuli merkitty mies, ja osa Voldemortin sielusta jäi sidottuna hirnyrkkiloitsulla arpeen. Tämä teoria selittäisi samalla myös sen, että halkeama Lomen Kolkon sormuksessa kuvattiin englanninkielisen version kannessa salamanmuotoiseksi, vaikka tätä ei kirjassa mainittukaan. Jos hirnyrkki olisi onnistunut ja repeytynyt sielun osa siirtynyt esineeseen, se olisi saanut näkymättömän hirnyrkkimerkin, joka muuttuisi esinettä tuhottaessa näkyväksi salamanmuotoiseksi kuvioksi. Kolkon sormuksen yhteydessähän Voldemort oli onnistunut hirnyrkkiloitsussaan.
• Harry ei voi tuhota Voldemortia, jos hänessä oleva sielunpalanen olisi tuhottava ennen tämän kimppuun käymistä. Hirnyrkin tuhoaminen edellyttäisi siis Harryn kuolemaa, ja ennustuksen mukaan Harry on kuitenkin ainoa henkilö, jolla on voima tuhota Pimeyden lordi. Toisaalta Dumbledore ei pidä ennustusta itsessään pakottavana, vaan sen voima syntyy Harryn ja Voldemortin valinnoista - tämä saattaa tarkoittaa, että joku muukin kuin Harry pystyy tuhoamaan Voldemortin. Toinen vaihtoehto on, että Harry itsensä uhraamalla jotenkin samalla vetäisi Voldemortin mukaansa (esimerkiksi heitä yhdistävän siteen tai Harryn rakkauden voimalla) ja näin tappaisi tämän samalla.

Erityisesti listan viimeinen kohta tuntuu muodostuvan ongelmaksi. Vaikka vain Harryn arpi olisi hirnyrkki, ei se silti poista samaista ongelmaa. Loogisesti ajateltuna on perustellumpaa olettaa, ettei Harry ole hirnyrkki - ellei sitten Rowling ole suunnitellut lopettaa kirjasarjaansa Harryn kuolemaan ja Voldemortin voittoon, mikä lienee äärimmäisen epätodennäköistä.


Pohdinto: Medb ja Tanis
Apuna käytetyt lähteet: Rowlingin kotisivu, HP Lexicon, Vuotava noidankattila: Hirnyrkit vol1 ja vol2, MariaPaigen pohdinnot, MuggleNet & Leaky Cauldron: Rowlingin haastattelu 16.7.05, cBBC Newsround: Rowlingin haastattelu "JK Rowling talks about Book Four" heinäkuu 2000, MuggleNet: The Underground Lake
Huomautus: Yhtenä sarjan keskeisimmiksi nousseista asioista hirnyrkit ovat aihe, josta saisi ja on saatu aikaan lähes loputtomasti keskustelua, erilaisia teorioita ja väittelyä. Tämän pohdinnon puitteissa kaikkea teorioita ei valitettavasti ollut mahdollista käsitellä ja jouduimme karsimaan materiaalia ja jättämään monta mielenkiintoista yksityiskohtaa ja teoriaa mainitsematta.