On asioita, joiden puolesta voi vaikka kuolla.
(Sirius Musta, Harry Potter ja Feeniksin kilta, 1. painos, s. 576)
J.K. Rowling kertoi haastattelussaan vuonna 2000, että kuolema on Harry Potter -sarjan olennainen osa. Kuolema ei ole helppo asia ja onkin merkillepantavaa, että Rowling haluaa kirjoittaa aiheesta kirjoissa, joita yleisesti pidetään lasten- ja nuorten kirjoina. Ehkä hän haluaa meidän hyväksyvän kuoleman läsnäolon osana elämää ja pohtivan hieman syvemminkin sielun olemassaoloa ja kuoleman jälkeistä elämää. Tässä pohdinnossa en kuitenkaan lähde synnyille syville, vaan raapaisen pintaa miettimällä kuoleman todennäköisyyksiä.
Tähän mennessä menetetyt
Ensimmäisen kirjan,
Viisasten kiven ensimmäinen luku tuo meidät heti kuoleman ääreen. Vaikka tapahtumia itsessään ei kuvatakaan, me pääsemme tarinaan mukaan vain hetki sen jälkeen, kun kaksi tärkeää henkilöä murhattiin kotonaan heidän suojellessaan lastaan. Lily ja James Potter olivat sarjan ensimmäiset uhrit. Pian heidän jälkeensä 13 jästiä sai surmansa kun Peter Piskuilan lavasti oman kuolemansa.
Viisasten kiven lopulla Voldemortin palvelijaksi siirtynyt professori Orave kuoli Voldemortin hylättyä hänet. Pimeyden lordille hänen palvelijansakaan henki ei merkinnyt mitään.
Viisasten kiven avulla tuotettiin elämän eliksiiriä - ainetta, joka antoi juojalleen pitkän, jopa ikuisen elämän. Nicolas Flamel ja hänen vaimonsa olivat saavuttaneet sen avulla varsin korkean iän, mutta Tylypahkan tapahtumien jälkeen he luopuivat eliksiirin teosta ja lopulta kuolivat luonnollisen kuoleman iäkkäinä. Dumbledore totesikin kuoleman olevan levolliselle mielelle vain seuraava suuri seikkailu.
Salaisuuksien kammiossa kukaan ei kuollut, mutta kuolleet hahmot olivat läsnä: Tylypahkassa vilisi kuolleiden ihmisten sielujen jälkiä, kummituksia. Melkein päätön Nick ja muut tupakummitukset kummitusvieraineen sekä murjottava Myrtti paljastuivat Feeniksin killassa henkilöiksi, jotka aikoinaan pelkäsivät kuolemaa liikaa, eivätkä uskaltaneet jatkaa matkaa tuonpuoleiseen, vaan jäivät kummittelemaan maan päälle. J.K. Rowling lisäsi myöhemmin, että kummittelemaan jääneet hahmot eivät olleet kaikkein onnellisimpia ihmisiä.
Vaikka Salaisuuksien kammiossa ei kuolemaa nähty Puoliverisen prinssin perusteella tiedämme, että Harry tuhosi kirjan lopulla Voldemortin hirnyrkin, päiväkirjan, johon Voldemort oli sitonut palan sieluaan. Näin Harry lähetti Voldemortin askeleen lähemmäs kuolemaa.
Azkabanin vangissa säästyttiin jälleen menetyksiltä, mutta jopa kuolemaa pahempi kohtalo oli silti läsnä. Meille esiteltiin ankeuttajat, jotka imivät ihmisiltä sielun jättäen vain kehoraunion jäljelle. Ankeuttajien ensimmäinen uhri saatiin kuitenkin vasta Liekehtivässä pikarissa.
Liekehtivän pikarin ja Azkabanin vangin väliaikana murhattiin utelias taikaministeriön työntekijä, Bertha Jorkins. Hän oli jälleen Voldemortin uhri, kuten myös jästitalonmies Frank Bryce Pikkuhirttivaarassa. Kuolema kosketti myös Tylypahkan oppilaita, kun yksi heistä surmattiin: Cedric Diggory oli Voldemortille "turha". Kirjan lopussa Voldemort kertoo surmanneensa kauan sitten myös isänsä ja isovanhempansa. Kuolema kosketti entistä enemmän, kun varhennum loitsumes -taika toi Voldemortin sauvasta takaisin murhattujen ihmisten kaiut, ja Lily ja James suojelivat jälleen poikaansa. Liekehtivä pikari päättyi vielä yhteen kuoleman kaltaiseen tapahtumaan, kun ankeuttaja suuteli Voldemortin uskollista palvelijaa, Barty Kyyry junioria, joka oli aiemmin surmannut neljännen kirjan aikana isänsä. Barty Kyyry juniorin äiti oli, huolimatta siitä millainen hänen poikansa oli, vaihtanut paikkaa poikansa kanssa Azkabanin vankilassa vapauttaen tämän ja kuoli siellä pian tapahtuman jälkeen. Vaikka rouva Kyyry rakasti poikaansa ja oli valmis kärsimään tämän puolesta, niin pimeyden puolella oleva poika ei tuntenut samaa rakkautta, anteeksiantoa tai edes armoa isäänsä, perheenjäsentään kohtaan.
Feeniksin killassa viimeistään kävi selväksi, ettei kuolema ole läsnä sarjassa vain tapahtumia täydentääkseen. Kuolemalla on merkityksensä. Harry menetti jälleen tärkeän henkilön elämästään. Vanhempiaan hän ei koskaan oppinut tuntemaan, mutta Sirius Mustasta ehti tulla hänelle läheinen ja Siriuksen kuolema oli vaikea paikka niin nuorelle velhopojalle kuin monille lukijoillekin. Sirius ei ollut ainoa hahmo, jonka menetimme Feeniksin killassa. Myös Salaperäisyyksien osaston työntekijä, Broderick Ennus surmattiin Pyhän Mungon sairaalassa.
Puoliverinen prinssi alkoi tiedoilla menetetyistä ihmisistä. Velhomaailmassa oli käynnissä sota ja kuulimme matami Amelia Bonesin ja aurori Emmeline Vancen surmista ensimmäisenä. Hermionella oli tapana lukea kirjan aikana Päivän profeettaa ja Ron kyseli vierestä, oliko joku tuttu kuollut. Hahmot kovettivat itseään: sodassa kuolee ihmisiä. Ja vaikka koko ajan toivoisi, ettei seuraava uhri ole läheinen, siihen varautuu. Useat Tylypahkan oppilaat menettivät läheisiään, esimerkiksi Hannah Abbott menetti äitinsä. Ajatuseulakohtauksessa todistimme Hepzibah Smithin joutuneen Voldemortin uhriksi ja kuulimme, kuinka Merope Kolkko-Valedro oli kuollut synnyttäessään poikansa, Tomin - Voldemortin. Suurin shokki kuitenkin tuli kirjan loppupuolella, kun Harry menetti vahvimman turvansa ja tukensa taistelussa Voldemortia vastaan, ainoan henkilön, jota Voldemort koskaan pelkäsi: Albus Dumbledore surmattiin. Ennen kuolemaansa Dumbledore oli ehtinyt kuitenkin tuhota toisen Voldemortin hirnyrkin, Kolkon sormuksen, ja näin kuolema lähestyi Voldemortia toisen askeleen.
Nyt sitten siirryn ennustamisen polulle, vaikka sanomattakin on selvää, että allekirjoittaneella ei taida olla edes Sibylla Punurmion vertaa lahjoja ennustamiseen. Seuraavat ennustukset eivät perustu mihinkään faktoihin, vaan ovat puhtaasti henkilökohtaisia tuntemuksia. Suluissa on kunkin kohdalla kuoleman todennäköisyysennuste prosentteina.
Ennustuksia tulevista kuolemista
Neville Longbottom (30 %)
Neville on kehittynyt alun epävarmasta pojasta itsevarmemmaksi ja rohkeaksi nuoreksi mieheksi. Nevillen kohtalo on ollut lähes yhtä karu kuin Harryn, sillä Nevillen vanhemmat ovat olemassa, mutta eivät koskaan tuki ja turva pojalleen. Neville on jäänyt ilman vanhempiensa rakkautta ja hänellä olisi paljon perittävää niiltä, jotka hänet tuohon tilanteeseen saattoivat. Ehkä Neville saa hyvityksensä, ehkä ei, mutta kristallipalloni näyttää, että Nevillellä on elämänsä elettävänä. Rowling on kertonut haastattelussa, että jostain Harryn vuosikurssilaisesta tulee opettaja Tylypahkaan, ja uskon, että kyseessä on Neville yrttitiedon opettajana. Tarkoittaako tämä professori Verson kuolemaa, vai joko hän on eläkeiässä?
Luna Lovekiva (30 %)
Rowling rakastaa Lunasta kirjoittamista. Luna on yksi hänen suosikkihahmojaan. Nuori nainen ei pelkää kuolemaa, mutta toivon, että Lunan jälleennäkee äitinsä salaperäisen verhon takana vasta paljon, paljon myöhemmin. Luna on niin erilainen hahmo muihin verrattuna, että taikamaailma vaatii hänen läsnäoloaan. Teenlehdet (itse asiassa ovat retiisinlehtiä) kertovat minulle, että Luna rikastuttaa muiden elämää jatkossakin. Lohdutuksena on helppo ajatella, että jos Luna kuolee, hänellä ainakin on levollinen mieli, jota taatusti odottaisi vain uusi seikkailu.
Fred ja George Weasley (40 %)
Olisi erittäin dramaattista, jos Rowling surmaisi toisen kaksosista ja jättäisi toisen eloon. Mutta en usko hänen tekevän sitä. Kaksoset ovat kieltämättä vaaravyöhykkeellä, sillä he halveksuvat avoimesti Voldemortia. Rowling ei kuitenkaan anna huumorin ja ilon kuolla sodan aikana, tai sen jälkeenkään. Kukapa olisi paras parivaljakko jakamaan tuota iloa velhoyhteisölle kuin Weasleyn kaksoset?
Ron Weasley (30 %)
Ron on todellisessa vaaravyöhykkeessä Harryn lähimpänä ystävänä.
Viisasten kivi -kirjassa käydyn shakkipelin myötä on laajalle levinnyt epäilys, että Ron on uhrautuja: hän uhraisi itsensä Harryn avuksi taistelussa. Vaikka vaaran merkit ovat näkyvillä, kristallipalloni vihjaa, että Ron selviää, ehkä vahingoittuen mutta elossa. Rowling ei surmaa Harryn läheisintä ystävää. Ronia koskeva perustelu löytyy myös Hermionen kohdalta.
Hermione Granger (30 %)
Kuten Ron, niin myös Hermione lähellä Harrya on suuressa vaarassa. Monet pitävät Hermionen kuoleman todennäköisyyttä pienempänä kuin Ronin, joten siinä olisi mahdollisuus yllätysmomentille. Vaikka Hermione on nokkela, viisas ja taitava noita, Rowling on muutamaan otteeseen esittänyt hänet myös lamaantuneena tilanteen edessä ja uhrina. Hermione ja Ron ovat kuitenkin Rowlingin toisilleen luomat. Kuudennen kirjan lopulla he eivät vielä saaneet toisiaan, mutta merkit viittaavaa, että seitsemännessä kirjassa he ovat yhdessä. Sodan aikana rakkauden merkitys on entistä tärkeämpää. Rowling antaa teenlehtieni mukaan tämän rakkauden pysyä turvassa. Ron ei selviä ilman Hermionea ja Hermione ei selviä ilman Ronia. Molemmat jäävät eloon - pienellä varauksella.
Remus Lupin (49 %)
Tarot-korttini näyttävät Remukselle uhkaavia. Hän kuuluu selvästikin neljän henkilön ryhmään, joista kaksi on jo kuollut. Asetelmassa on kuitenkin toivoa. Remus on selviytyjä, vakaa epävakauden keskellä ja ihmissuteudessa ja lähimpien menettämisessä on hänelle kohtaloa kerrakseen. On todennäköisempää, että hän jää henkiin.
Peter Piskuilan (90 %)
Peter on velkaa Harrylle. Harry pelasti hänet kuolemalta ja se velka voidaan ehkä maksaa takaisin vain elämällä. Harryn elämällä. Ehkä Peter löytää lopulta sisäisen rohkelikkonsa (tai on löytänyt sen jo ja tuo sen esille viimeisessä kirjassa) ja valitsee helpon sijasta oikean. Tai sitten hän saa petturin ja pelkurin kuoleman. Vaikka kristallipalloni veikkaa Peterille kuolemaan, niin enneunessani Peter eli rottana maanpäällä, joten 10 % mahdollisuudella Rowling jättää hänet eloon. Pelkääkö Peter kuolemaa liikaa? Jos pelkää, niin ehkäpä hän kuoltuaan jää kummittelemaan. Silloin emme pääse Matohännästä eroon sitten millään.
Bellatrix Lestrange, Narcissa ja Lucius Malfoy (90 %, 50 %, 60 %)
Bellatrix on hahmo, joka ei luovuta tässä taistelussa enää elävänä. Jos Rowling ei käännä Bellan roolia ihan päälaelleen, Voldemortin oikea käsi taistelee tällä kertaa kuolemaan saakka. Narcissassa kristallipalloni näkee toivoa, mutta toivo saattaa merkitä, että hän hylkää Voldemortin kaartin kokonaan vain pitääkseen poikansa, Dracon hengissä. Narcissa saattaa kuolla poikansa vuoksi. Lucius ei ole enää Voldemortin suosiossa ja ehkä ei pääsekään takaisin suosioon, jos edes haluaa. Jos Lucius poistuu Azkabanista, hänen henkensä ei ole turvassa juuri missään.
Draco Malfoy (70 %)
Kristallipalloni on sumea, tarot-kortit kertovat ristiriitaisia ja teekupin pohjalla lymyää kalmakoiran hahmo, mutta se hymyilee. Dracon tilanne on epätoivoinen, sillä hän ei täyttänyt Voldemortin hänelle antamaa tehtävää loppuun saakka. Hänestä ei ollut murhaajaksi. Dracossa näkyy selvät katumuksen ja kääntymyksen merkit. Hänellä on vahva suojelija, Kalkaros. Draco on todellisessa kuolemanvaarassa, mutta uskoisin, että jos Rowling antaa jonkun "pääpahiksen" jäädä eloon, se on mitä todennäköisimmin Draco. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin pahalta.
Severus Kalkaros (90 %)
Hetken neuvoteltuani Sibylla Punurmion kanssa päädyin uskomaan hänen kantaansa: Severus Kalkaros kuolee (syyttäkää sitten Punurmiota, jos ennustus menee pieleen). Kalkaroksen kohtalo ei näytä valoisalta, oli hän sitten Dumbledoren tai Voldemortin mies, ja taitaapa entinen liemimestari sen itsekin tietää. Toki Severus on selviytyjä, mutta minkälainen elämä hänelle jäisi vaikka hän taistelisi Harryn rinnalla Voldemortin tuhoon. Hänen surmattuaan Dumbledoren, vaikka sitten tämän omasta käskystä, langetettiin kuoleman varjo myös Severuksen ylle.
Hagrid (80 %)
Hagrid menetti ehkä henkisesti eniten, kun Dumbledore kuoli. Hagrid ei anna anteeksi, ei ainakaan helposti. Hagrid on vahva puolijättiläinen, mikä suojaa häntä. Antaisiko Rowling Harryn ensimmäisestä kirjasta lähtien ystävän kuolla? Rowlingin aviomies, Neil reagoi yhteen luvassa olevaan kuolemaan järkyttyneenä: "Ei, älä tee sitä." Lasken Hagridin yhdeksi rakastetuksi päähahmoksi. Rowling on kertonut, että heitä kuolee kirjassa ainakin kaksi. Hagrid voi hyvinkin olla se toinen. Ruaah on syy, miksi jätän 20 % mahdollisuuden Hagridin selviytymiseen.
Ginny (10 %)
Ginny on vahva. Ginny on selviytyjä. Vaikka Weasleyn perheestä kuka tahansa saattaa olla uhan alla, Ginny kaikkein vähiten. Siitäkin huolimatta, vaikka hän on Harryn rakkauden kohde ja lähellä Harrya. Kristallipalloni näkee Ginnylle pitkän elämän. Pitäisiköhän minun viedä kristallipalloni huoltoon?
Voldemort (100 %)
Voldemort pelkää kuolemaa niin paljon, että olisi ihme, jos hänen kohtalonsa sarjassa ei olisi juuri kuolema. Taistelussa hyvän ja pahan välillä, paha ei voi voittaa. Voldemortista tulee kuolevainen, ja koittaa kuolema sitten milloin tahansa hänen kohdalleen, se koittaa vääjäämättä. Ja kuoleman hetkellä Voldemort ymmärtää kirjasarjan sanoman, ettei kuolema ole pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua silloin, kun on eläessään tehnyt oikeita valintoja. Voldemortille kuolema on kauhun ja katumuksen hetki. Paha saa palkkansa. Tällaisen lopun antavat kaikki ennustusvälineeni Pimeyden Lordille (muahhahhaaa).
Harry Potter (50 %)
Niinpä - kuollako vai eikö kuolla? Vakaa uskomukseni on, ettei Harry kuole. Hän on poika, joka elää vielä Voldemortin jälkeenkin. Rowling on tiukka rouva. Jos hän on päättänyt, että Harryn tarina päättyy seitsemänteen kirjaan, hänen ei tarvitse surmata päähenkilöä pitääkseen tuon päätöksen. Sydämeni ennustaa, että Harryn tarina voi päättyä vain pitkään elämään ennen kuolemaa.
Kommenteissa teillä on nyt mahdollisuus ennustaa kohtaloita ja sanoa eriävät mielipiteenne. Niin monta ennustusta kuin ennustajaakin, eikö? Jos joku hahmo puuttuu, jonka kuoleman todennäköisyydestä haluatte keskustella, niin kommenttiosio on sitä varten. Kiitän, pakkaan ennustusvälineeni ja jään odottelemaan heinäkuun 21. päivää, jolloin Rowling pääsee mahdollisesti ja toivottavastikin yllättämään minut.
Pohdinto: MariaPaige
Lähteet: CBC NewsWorld: Hot Type (13.7.2000), Scholastic Chat (3.2.2000), The Connection (WBRU Radio, 12.10.1999), Edinburgh Book Festival (15.8.2004), Tatler Magazine (10.1.2006) ja Richard & Judy (26.6.2006)