Koska mennyt usein tarjoaa arvokkaita vihjeitä tulevasta ja auttaa
luomaan kokonaiskuvaa, aloitan vastaukseni tarkastelemalla Nevillen
hahmon tähänastista kehitystä. Neville, jonka Viisasten kivessä
tapaamme, on ujo, huonomuistinen ja koulussa luokan huonoimpia. Hänen
roolinsa vaikuttaa tunnelmaa keventävän sivuhahmon roolilta: hänen
sukunimessään on koominen sävy (Longbottom = pitkäperä/pitkäpohja),
hän juuttuu jalastaan rappusiin, sulattaa kattilansa ja hukkaa
jatkuvasti rupikonnansa Trevorin. Tämä Neville on sympaattinen, mutta
ei erityisen vakavasti otettava hahmo. Azkabanin vangissa, kun Neville
joutuu vastakkain pahimman pelkonsa muodon ottaneen mörön kanssa, on
kohtauksessa edelleen runsaasti huumoria, mutta samalla tämä viittaus
Nevillen pelkoihin jo valmistaa tietä tuleville synkille
paljastuksille.
Saamme tietää kaksi erityisen merkittävää asia
Nevillen menneisyydestä, joista ensimmäinen on hänen vanhempiensa
kohtalo. Kuten Harry, Nevillekin menetti pienenä vanhempansa
Voldemortin takia. Tämän tiedon valossa Nevilleä on vaikea enää
mieltää pelkäksi humoristiseksi lisäksi tarinaan. Hahmon luonteen
syveneminen vihjaa selvästi, että Nevillelle on varattuna suurempikin
rooli tulevaisuudessa sen sijaan, että hän olisi vain yksi Rowlingin
niin paljon käyttämistä huvittavista, yksinkertaistetuista sivuhahmoista.
Kuten Dumbledore Harrylle tarkentaa, Harry sai salamanmuotoinen arpensa Voldemortin valinnan takia. Ennustuksen alkuosa olisi voinut viitata yhtä hyvin Nevilleen kuin Harryynkin. Vasta kun Voldemort päätti lähteä Harryn perään, hän "merkitsi" Harryn ja teki tästä vastustajansa pudottaen Nevillen näin pois ennustuksen vaikutuspiiristä. Harry uskoi professoria, mutta kaikkia Potter-faneja Dumbledore ei ole onnistunut vakuuttamaan. Nevillen suhdetta ennustukseen spekuloivat teoriat ovat kasvaneet ja kukoistaneet, ja monet niistä veikkaavat Nevillestä "toista Valittua".
Tähän Rowling on kuitenkin antanut meille yksiselitteisen vastauksen. Toukokuussa 2005 Rowling kirjoitti kotisivujensa FAQ-osioon näin: "Neville on 'tavallinen' velhopoika, joskin hänellä on menneisyys, joka on tavallaan yhtä traaginen kuin Harrynkin." Heti perään Rowling kuitenkin lisäsi: "Tätä ei tietenkään pidä tulkita tarkoittamaan, että Nevillellä ei olisi merkittävää osaa esitettävänään kahdessa viimeisessä kirjassa tai taistelussa Voldemortia vastaan."
Voimme siis melko turvallisin mielin todeta, ettei Neville tule viimeisessä kirjassa äkisti loikkaamaan sarjan päähahmoksi. Se, ettei ennustus suoraan viittaa Nevilleen, ei kuitenkaan tarkoita, ettei sillä olisi häneen minkäänlaista vaikutusta. Tärkeitä kysymyksiä ovat, saako Neville tietää ennustuksesta ja miten hän reagoisi tietoon, että oli niin lähellä päätyä Harryn tilalle Voldemortin arkkiviholliseksi.
Feeniksin kilta on Nevillen kannalta tarinan käännekohta. Sen aikana Neville pääsee mukaan Harryn kaveripiiriin ja kovasti ahertamalla saavuttaa koulussa hyviä tuloksia muissakin aineissa kuin suosikkiaineessaan yrttitiedossa. Vieläkin Pimeyden lordin nimen mainitseminen saa Nevillen tippumaan tuoliltaan, eikä hänen itsetunnossaan ole edelleenkään kehumista, mutta tarpeen vaatiessa hän pystyy löytämään itsestään vahvuutta vaikka tulla ennemmin kidutetuksi kuin antaa Harryn luovuttaa arvokas ennustus kuolonsyöjille.
Oman tahdon ja itseluottamuksen vahvistuminen voi kuitenkin johtaa myös pimeään. Jotkut ovat arvailleet, että viimeisessä kirjassa tulemme näkemään Nevillen vaihtavan puolta. Tukea tälle teorialle on haettu muun muassa vertaamalla Harrya ja tämän ystäviä Harryn isään Jamesiin ja tämän ystäviin. Jamesin kolmesta ystävästä yksi, Peter Piskuilan, kääntyi petturiksi, ja Nevillessä ja Peterissä on tarkkaan etsimällä havaittavissa tiettyjä yhtäläisyyksiä - molemmat esimerkiksi kulkevat heitä näennäisesti vahvempien, tärkeämpien ja suositumpien ystävien seurassa ja heidän ulkonäössäänkin on joitakin samankaltaisuuksia. Rohkeimmat ovat jopa veikanneet, että Neville olisi Piskuilanin poika, mutta tämän huhun Rowling on kumonnut suoralta kädeltä.
Neville ei luonteeltaan vaikuta mitenkään pimeyteen kallistuvalta, ja petturuusteoriaa vastaan puhuu se, että nimenomaan kuolonsyöjät kiduttivat Nevillen vanhempia. On vaikea käsittää, miksi Neville sen jälkeen haluaisi kääntyä kuolonsyöjien puolelle. Useissa kohdissa kirjoja Neville suuttuu, kun hänen vanhempiaan loukataan, vaikka sitten vain epäsuorasti. Kun Malfoy Feeniksin killassa vitsailee Pyhään Mungoon sekoamisen takia lähetetyistä ihmisistä, Neville yrittää suorastaan käydä Malfoyn kimppuun. Erityistä jännitettä on kohtauksessa, jossa Neville Salaperäisyyksien osaston taistelussa kohtaa vanhempiaan kiduttaneen Bellatrix Lestrangen kasvoista kasvoihin.
Salaperäisyyksien osastolla Neville jää alakynteen Bellatrixia vastaan, mutta on vallan mahdollista, ellei jopa todennäköistä, että Neville ja Bellatrix tapaavat vielä uudelleen. Silloin Neville voi hyvinkin olla se, joka selviää taistelusta voittajana. Tämäntapaiset uusintaottelut, joissa samat henkilöt sarjan eri vaiheissa joutuvat samantapaisiin tilanteisiin, mutta lopputulos muuttuu, ovat kirjallisuudessa melko yleisesti käytetty tehokeino kuvaamassa henkilöiden kehitystä ja muuttumista. Nevillen ja Bellatrixin tulevaa kohtaamista tukee sekin, että tuhoamalla Bellatrixin Neville kostaisi vanhempiensa kohtalon ja näin symbolisesti jättäisi taakseen elämäänsä vanhempiensa kuolemasta asti vainonneen varjon.
Bellatrix on myös yksi lordi Voldemortin kyvykkäimmistä ja häijyimmistä kannattajista, ja voittamalla hänet Neville auttaisi Harrya ehkä koko sodan voittamisessa. Jos ennustus ei viittaa Nevilleen, eikä Neville näin voi suoraan voittaa Voldemortia, hänelle lankeaa luontevimmin sankarin auttajan rooli, johon Pimeyden lordin apureiden kanssa taistelu ja tien raivaaminen Harrylle olennaisesti kuuluvat.
Kostamisen kehykseen voi Bellatrixin lisäksi sijoittaa muitakin kuolonsyöjiä. Bellatrixin mies ja tämän veli ovat osaltaan vastuussa Longbottomien kidutuksesta. Erityisen mielenkiintoinen vastustaja Nevillelle olisi kuitenkin kuolonsyöjä, jonka hän on kohdannut lukemattomia kertoja Tylypahkan hämärässä kellarityrmässä ja joka ainakin aiemmin oli hänen pahin pelkonsa - Severus Kalkaros. Taistelu, jossa Neville kohtaisi häntä niin monta vuotta piinanneen opettajansa pystypäin, käytäisiin yhtä paljon tahdoin kuin sauvoinkin.
Seitsemännen kirjan viimeinen luku kertoo, mitä hengissä selvinneille henkilöille lopulta tapahtuu. Nevillestä, kuten lähes kaikista muistakin Harryn ystävistä, on olemassa paljon teorioita, joissa hän uhrautuu auttaakseen Harrya tai muuten menehtyy sodassa. Jos Neville kuitenkin selviää hengissä sarjan loppuun asti, on aiheellista pohtia hänen uravalintaansa. Haluan nostaa tässä esille erityisesti kaksi teoriaa. Ensimmäisessä Neville (ehkä sankarillisesti sodassa taisteltuaan) ryhtyisi auroriksi vanhempiensa jälkiä seuraten ja tekisi isoäitinsä Augustan viimein ylpeäksi osoittaessaan olevansa yhtä hyvä kuin vanhempansakin. Mielestäni tämä vaihtoehto on kuitenkin ristiriidassa sen kanssa, mitä Rowling meille tähän asti on Nevillestä kertonut: Neville ei ole vanhempiensa kopio, vaan hänellä on omanlaisensa vahvuudet.
Toinen teoria perustuu Rowlingin haastatteluun, jossa kirjailija toteaa, että jostakin Harryn luokkatoverista tulee opettaja Tylypahkaan. Rowling on myös sanonut, ettei kyseessä ole Ron tai "se, jonka luulisitte olevan" (The Connection interview, 12.10.99). Omasta puolestani myönnän, että huonomuistisesta ja hämmentyneestä oppilaasta Tylypahkan professoriksi päätyminen sopisi hyvin kasvutarinan päätepisteeksi ja samalla sarjan päätökseksi Neville Longbottomin osalta.
Saadaksemme lopulliset vastaukset kysymyksiimme, joudumme odottamaan, että Rowling ne meille tavalla tai toisella kertoo. Varmaa kuitenkin on, että Nevillestä kuullaan vielä.
tammikuu 2006 helmikuu 2006 maaliskuu 2006 huhtikuu 2006 toukokuu 2006 kesäkuu 2006 heinäkuu 2006 marraskuu 2006 helmikuu 2007 huhtikuu 2007